Nyt tiedän olevani lipsumassa oikeaan suuntaan, kun ensimmäinen hulluksi arviointi tapahtui. Lähdin joulupyhien työrupeaman jälkeen lasten kanssa mummolaan pohjoiseen. Hyvin pitkän ja puuduttavan ajomatkan jälkeen koin tarpeekseni lähteä juoksemaan ja se kyllä piristi. Ei haitannut pakkanen eikä pimeä, huomasin olevan talvi ihmisiä, sillä nautin suureellisesti juoksemisestani syrjäisillä metsäteillä otsalampun varassa. Tänä aamuisen 11km lenkin aikana tuli taas mietittyä paljon, on se kumma kuinka ajatukset selkiytyy juoksun aikana.

Näyttäää tällä hetkellä, että 5 kertaa viikossa ja juoksu määräksi noin 40-70km/vk on sopiva määrä. Jalat saavat tottua juoksemiseen ja samalla saan riittävästi lepoa, kevättä kohden tulen kyllä vielä kasvattamaan määriä. Tämän lisäksi käyn vielä kolme kertaa viikossa kuntosalilla parantamassa lihaskuntoani. Suuri kiitos kuuluu hierojalleni joka opasti minut kuntosaliharjoitteluun.

Kuvat minusta ennen ja jälkeen oli tarkoitus laittaa tänne, mutta olen ehkä asunut jo liian kauan etelässä, kun en muistanut että täällä pohjoisessa ei se netti nyt niin vaan toimikaan. Mutta täältä kotiutuneena lupaan ne laittaa heti, jotta voitte myös seurata kehittymistäni tavoitettani kohden.

Kävin tässä kuussa myös kokeilemassa miten cooperin testi sujuisi, täytyy olla ylpeä itsestäni. Syyskuussa juoksin 2400m ja nyt meni jo 2600m. Voin kertoa, että aikaisemmin eläessäni en ole koskaa juossut cooperia yli 2400m. Armeijassakaan vuonna -93 en sitä tavoitetta saannut, vaikka yllätyksekseni kirjattiin tulos 2500m. Kaveri kertoi laskeneen pari kierrosta mulle lisää, koska hän sääli mua.

Tammikuussa olisi tarkoitus tehdä myös lihaskuntotesti, pitää vain hankkia "virallinen valvoja" jostakin.