Tammikuu 2014 heräsin yöllä polttavaan närästykseen ja aamulla hakeuduin työteveydeen. Ei, tällä kertaa ei määrätty Buranaa, vaan Somac:a ja käskettiin hakeutua kunnalliseen. Totuus oli, että maha ei toiminut ja tästä seurasi minulle kolmen viikon pakollinen paasto, kun en voinnut syödä. Paaston jälkeen oloni oli mitä mainioin ja energiaa riitti vaikka muille jakaa. Tästä kyti mielessäni, entä jos aloittaisinkin elämäntapa remontin. Helmikuussa oli jo painoa tippunut ja liikuntaa aloin tutustumaan. Maaliskuussa päätin aloittaa juoksemisen, 4km oli tuskaa. Maaliskuussa aloin myös pyöräileen töihin, työmatkani yhteen suuntaan oli vain 20km. Mainittakoon se, että olen aina tykännyt pyöräillä ja kilometrejä on ahmittu paljon. Huhtikuussa aloitin Vierumäellä juoksukoulun, tähtäimessä oli toteuttaa yksi haaveistani, juosta joskus maraton. Heinäkuussa juoksin puolikkaan maratonin ja syyskuussa myös toisen. Lokakuun 4. päivä toteutui yksi minun haaveistani, juoksin maratonin. Aika oli 5:17 ja itse olen siihen tyytyväinen, sillä minä juoksin sen. Sisuakin näkyi minussa olevan, sillä viimeiset 10km meni krampeissa. Vasemman jalan jalkapohja, molemmat pohkeet sekä molemmat kyljet kramppasi. Kylki kramppi oli pahin, sillä se melkein salpautti hengityksen. Huomasin maratonin jälkeen, että ei matka oikeastaan väsyttänyt lainkaan ja krampitkaan ei varmaan olisi olleet niin pahoja, jos olisi osannut hoitaa suolatasapainoani sekä nesteytystäni. Näitä kahta asiaa en oikeastaan tehnyt lainkaan, joten krampit oli oma moka. Seuraavana päivänä kävin jo taas lenkillä, olo oli mitä mainioin, ja tästä kypsyi päätös juosta seuraavaksi 100km. Moni ultrajuoksija on alkanut juoksemaan vasta nelikymppisenä, joten minähän olen mies parhaassa iässä.

Nyt on kohta vuosi kulunut yöllisestä heräämisestä ja mitä on muuttunut. Painostani on moni huomauttanut ja ovat udelleet, että paljonko on painoa lähtenyt. En osaa tarkkaan siihen vastata, mutta oma arvio on n. 40 - 50kg.

Ja miten tulen toteuttamaan unelmani? Koska olen nelilapsisen perheen isä ja puolisoni on työtön sekä lähihoitajan ammatissa ei tulonikaan ole kovin suuret, niin rahaa tähän projektiin ei voi laittaa, kun sitä ei ole. Toivon tästä monille virikkeeksi aloittamaan toteuttaan omaa unelmaa, koska ei siihen ihan oikeasti rahaa tarvi! Televisiot ovat vääristäneet tätä maailmaa kaikenmoisilla personal trainereillä ja ym. härpäkkeillä ja tästä saa vain sen käsityksen, että liikuntaa voi vain harrastaa jos sulla on siihen varaa. Teen paljon itse ja opiskelen itse, toivon saavani joskus apua myös muilta.