Uudenvuoden aattona kävin kaupasta ostamassa nastat kenkiini, vesijääkeli vaati sitä. Lähdin poikani kanssa lenkille, sillä 7v poikani tykkää pyöräillä minun mukana. Kuuden kilometrin juoksun jälkeen oikean jalan kengästä hävisikin pito, oli nastat pettänyt, yritin vielä jatkaa juoksemista. Kahden kilometrin jälkeen minun oli toteava, että ei mitään asiaa juoksuun ilman nastoja. Päivän saldo oli vain 8km, vaikka oli tarkoitus juosta pitkä lenkki.

Nastojen käytöstä on kaksi koulukuntaa, toiset vannoon niiden nimeen ja toiset taas ei. Kuulemma juoksu on paljon tasapainoisempaa kuin kävely ja siksi liukkaalla ei tarvitse nastoja. Minulla on näköjään huono tasapaino. Oma kantani on, että jos haluaa pääkallokelillä juosta, oman terveydensä vuoksi suosittelen nastoja. Toki jos joku haluaa murtaa luunsa, niin se on oma asia.

Uuden vuoden päivä oli lepopäivä, työpäivä tosin sekin.

Tänään jäi aamunaikainen lenkki tekemättä nastojen puutteen vuoksi, joudun nyt tyytymään lenkille menemään vasta työpäivän jälkeen.

Eniten ihmetyttää Lahden teiden talvikunnossapito, kävely ja pyörätiet aurataan umpeen. Ja eilen varisteltiin reippaasti hiekkaa autoilijoille, mutta kevyenliikenteen väylät jäivät ilman hiekkaa.