Sunnuntai iltana sovitut treffit S-marketin parkkipaikalle, olin lupaunut lähtemään lenkkikaveriksi. Iloinen yllätys ja huomattavasti solakoitunut naisihminen, jälleennäkeminen pitkästä aikaa. Taustaa hänellä pari kertaa ystävän kanssa n. 5km lenkit, enimmäkseen kävellen. Juoksu tökkii. Näin me yhdessä lähdettiin kevyellä hölkällä liikkeelle, hän ehkä sittenkin lähti liian kovaa, kävelyksi meni, hetkeksi. Uudestaan hölkkään ja nyt jaksettiin jo paljon paremiin, se on se vauhti joka tappaa. Pimeässä kiristyvässä pakkaskelissä ja hyvässä seurassa aika sekä matka meni huomaamatta. Hänelle mieluinen yllätys, 7,6km ja enimmäkseen juosten, hyvin oli jaksanut. Toivottavasti sain tartutettua tämän kavalan juoksemisen ilon häneenkin.

Tänä aamuna pakkasta yli -20 astetta eli minun ihannekeli juoksemiseen, mutta kuitenkin maltoin mieleni ja odotin päivän valkemista. Jos joku kritisoi, ettei talvella kannata juosta, niin ei ole kokenut kevättalven ihanuutta. Loistokeli juosta ja aurinko lämmitti kivasti, ei ollut kiire mihinkään. Tässä vaiheessa ei vaan voi ymmärtää niitä, jotka mieluummin juoksevat juoksumatolla. Itse kokeilin viime viikolla juoksumattoa, se jäi kokeiluksi. Ei ollut minun juttuni, ei edes sateella. Tänään otin vauhdikkaan 6,42 km ja viime viikon taudista ei ollut tietoakaan. Nyt vain pitäisi malttaa lähteä töihin, sääli sillä tässä menee loistava talvipäivä hukkaan.