Muutama vuosi taaksepäin olin kaverini kanssa pyöräilemässä Venäjän maaperällä. Hän itse oli lähtenyt liikkeelle Keravalta pyöräillen ja me kohtasimme Kotkassa. Kotkasta pyöräilime Vaalimaan leirintä alueelle museotien kautta. Perille päästyään hän lähti samantien juoksulenkille. Hänestä oli kehkeytynyt himiurheilija. Venäjältä palattuamme ja rajan ylitettyämme me vielä samana iltana pyöräiltiin kovalla vauhilla Kotkaan. Tässä vaiheessa hänen polveaan alkoi vihlomaan. Seuraavana aamuna hän vielä pyöräili Keravaan ja kerkesi vielä mennä master -uintien harkkoihin illalla. Seuraavana päivänä hän jo soitti ja kysyi minulta polvestaan joka oli hyvin kipeä, hän oli huolestunut jääkö Tukholman maratoni väliin johon oli enää vain kaksi viikkoa. Seuraavana päivänä oli käyty lääkärillä ja lääkäri oli kertonut mitä voisi seurata jos osallistuu maratonille, yön yli mietittyään hän soitti minulle peruneensa osallistumisensa maratonille. Urheileminen oli tullut hänelle pakkomielteeksi ja minä silloin vannoin itselleni, että näin ei tapahdu minulle. 

Tänään olen päivän miettinyt omaa tilannettani, polvi on kipeänä ja flunssaa on podettu helmikuun ajana, olinko minä malttanut levätä? En, huomasin itsessäni samoja piirteitä pakkomielteiseen juoksemiseen, olen ihan koukussa. Huolsetuneena kyselin jo muilta ultrajuoksijoilta neuvoja kipeytyneeseen polveen. Lopulta tenín sen tärkeän päätöksen ja päätin nyt unohtaa vähäksi aikaa sen 300km ja keskittyä siihen, että olen terve kesäkuussa juostavaan 100km kilpailuun. Liikkumista en jätä, en vain nyt juokse ja keskityn uimiseen jonka olen taas löytänyt vuosien tauon jälkeen. Viikon päästä kokeilen miltä polvi tuntuu ja katson onko tarve vielä lisää antaa levätä. En näköjään ole myöskään tarpeeksi hyvin huoltanut lihaksiani, joten vielä enemmän venyttelyä ja fitnessrullalla pehmittelyä.

Mitä kuuluu nykyään kaverilleni? Hyvää. Maratoneja on takana sekä triatloneja, aikoo myös kokeilla ultraa. Aikoinaan ammattikoulussa tutustuimme, molemmat tupakoimme ja tykättiin olla viihteellä. Liikunta ei kuulunut suunnitelmiimme. Näin se elämä heittelee.