Ja taas on katupölyä ilmassa, ja niin kuin aina meneinä vuosina, niin nytkin on hankalaa hengittää. Eilen illalla taas piti yskiä itsensä uniin. Silmät on oikeastaan pahinta, koska koko ajan on hirveän väsyneet silmät ja ovat ihan kuin tulessa. Hengenahdistus taas vain pahenee aina kohti iltaa, eilen se saavutti huippunsa. Vaimokin oli jo vahvasti sitä mieltä, että lääkärillä pitäisi minun käydä. Voihan se olla jokin muukin kuin katupöly joka mulle tämän oln tekee, mutta en ole aikaisempinakaan vuosina keksinyt mitään siitepölyä joka olisi ilmoissa jo maaliskuussa. Katupölyä taas on ja sen näkee.

Torstai ilta ja juoksut jäi välistä, vaimo taas iltakoulussa ja se tarkoittaa sitä, että otan pojan mukaan sählyhallille. Tuleehan sitä hiki sählyäkin pelatessa ja saa siinä toki myös juostakin, harmittaa kun jää juoksulenkki välistä. Taas tänään perjantai aamuna vein tytön harkkoihin ja itse menin kuntosalille rehkimään. Sen jälkeen onkin hyvä käydä juoksulenkillä ja matkaa kertyi 10,4 km.

Nyt alkaa tosissaan näyttää siltä, että en saavuta maaliskuun aikana sitä 300km. Harmittaahan se, mutta olen kuitenkin tyytväinen juoksuuni. Juoksijan polvi verotti kuun alusta juoksupäiviä ja loppu aika on mennyt taiteillen vähäisen vapaa-ajan ja hankalien työvuorojen kanssa. Toivon jo päästä valituksi uuteen työpaikkaan, se antaisi mulle enemmän aikaa keskittyä juoksemiseen ja muutenkin vapaa-aika lisääntyisi. Työmatkakin olisi silloin sopivan pitkä, silloin sitä voisi aina juosta töihin ja töistä kotiin. Nyt vain odotellaan haastattelukutsua.