JA taas aamulenkillä soi radiosta Elastisen Eteen ja ylös, kyllä täytyy sanoa, että tämä se vasta lenkki musiikkia on. Oletteko koskaan kuunnelleet sanoja?
mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vaan onnistuu
kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
hanskat ei tipahda periks ei anneta
ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata
mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
jatkan jaksan vaikka väkisin
jos ois helppoo, kaikki tekis niin
mus on voima, jota en voi vaimentaa
pusken täysii aina vaan mun ei täydy, vaan mä saan
Kuinka totta onkaan noi sanat, kyllä se aina vaan kannustaa juoksemaan, kun tämän lauku soi. Mutta takaisin juoksemiseen. Maanantaina sitä piti taas aikatauluja sovitella, että pääsisi juoksemaan, vaikka oli vapaapäivä. Aamulla poikaa käyttämään PHKS:ssä valohoidossa. Puolen päivän aikaa nuorin poika hakemaan hoidosta, koska hän halusi isin kanssa tehdä puuhommia ja niin me yhdessä pinosimme polttopuita ensi talven varaksi. Sitten perheelleen ruokaa ja heti sen perää alkoi lasten harrastuksiin kuskaaminen. Tästä löytyi se rako minulle, ensin poika tiputtaa koristreeneihin ja sitten tyttö uimahallille, auto jäi uimahallin parkkiin ja itse lähdin juoksemaan. Pikku-Vesku täällä Lahdessa on suosittu lenkkeilypaikka ja sen ympäri kun juoskee, matkaa kertyy kierrokselta kilometri. Tasainen reitti houkutteli kokeilemaan kovavauhtista tasaisia kierrosaikoja. Normaaliin etenemisvauhtiini menin huomattavan kovempaa, n. minuutin per kilometri nopeampaa. Täytyy sanoa, että hiki siinä tuli. Kahdeksan kierrosta ja kahdeksan kilometriä tälle päivää.
Tiistai ja aikainen aamunherätys, kuntosalille klo 6:00. Ohjelmassa selkää ja hauista. Sitten aamupalalle, pieni lepo ja juoksulenkille. Pohkeet edelleen jumissa ja penikkataudin oireita. Alan jo epäilleen tätä tieteellistä touhua mitä lenkkareiden ostoon tulee. "Sulla on pronaatiota". Miksi sitten aina uusien lenkkareiden hankinnan jälkeen pohkeet huutaa hoosiannaa?? Seuraavaksi kyllä hankin paljasjalkakengät, katsotaan sitten kuuluuko hoosiannaa vai Finlandia hymniä. No matkaa kuitenkin reippaasti sen 6,06 km, pitänee jo alkaa harkitseen taas yli kympin lenkkejä.
Keskiviikko, töitten jälkeen kotia pyöräilessä kaaduin pahasti ja sain ruhjeita. Nolona häntä koipien välissä hiippailin kotia. Koko päivän vaivannu päänsärky lamaannutti minut ja tyydyin olemaan pimeässä hiljaa. En lähtenyt juoksemaan.
Tänä aamuna taas lenkille, räntäsateessa. Jalat hiukan raskaat ja toinen pohje vain enää muistutti olemassaolostaan. Vaikka tuntui meno raskaalta, vauhti oli ihan ok. Peruslenkki ja matkaa kertyi 6,41km. Huomaan tykkääväni enemmän pitkistä rauhallisista lenkeistä, kuin näistä lyhyistä nopeatempoisista lenkeistä. Mutta täytyy sitä välillä näitäkin juosta. Toukokuussa lähden kokeilemaan kevään ensimmäistä kilpailua 10km, koska en ole ikinä juossut näin lyhyttä matkaa kilpaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.