Nyt kun kesäkuun vuorolistat on nähtävillä ja tarvittava viikonloppu on varmistunut vapaaksi, niin enää ei tarvi kuin ilmoittautua 100km juoksukisaan. Enää ei ole tekosyitäkään miksen lähtisi kokeilemaan ensimmäistä ultramatkaani.

Ensin oli tippunut pois sykemittari, nyt lähti gps. Jotenkin alkoi tuntua kahleelta mitata matkaa ja vauhtia mitä olen juossut. Nyt on jotenkin vapaampaa juosta ja sain vielä lisäannostuksen nautintoa juoksemiseeni. Käyn lenkillä ihan vain nautinnon vuoksi ja enkä etukäteen mieti paljonko juoksen tai kuinka kauan, juoksen vain ja jossain vaiheessa lopetan. Tämä on alkanut enemmän tuntua elämäntavalta, ehkä jopa jo henkiseltä kokemukselta. En ole tulostavoitteinen ihminen, teen sitä siksi koska nautin siitä.

Viime viikkoina naislenkkeilijöitä on kaduilla juossut vastaan yhä enemmän ja enemmän. Liekö syynä torstaina juostava naisten kymmpi? Nähtäväksi jää väheneekö katukuvista naislenkkeilijät torstain jälkeen. Tämä on vain pistänyt silmään lenkkeillessäni. 

Tällä hetkellä käyn lenkillä lähes päivittäin ja kesälomani on myös suonut aikaa käydä salillalkin lähes päivittäin. Samalla olen lyönyt lukkoon kevään pyöräreissuni ja suunnistankin kohti Livonsaarta Oxelösundin sijaan. Tämä päätös vain siksi, että ystävällänikin olisi mahdollisuus päästä kokemaan retkipyöräilyä. Livonsaaressa on yhteisökylä ja niiden elämä, kun kiinnostaa minua, pääsen samalla reissulla tutustumaan. Matkani alkaa Helatorstain aamuna ja tarkoitus olisi keretä lauantaihin mennessä sinne, riippuu siitä miten ystäväni jaksaa pyöräillä. Siellä olisi viikonlopuksi tarjolla tapahtumaan ja samalla pääsisin tutustumaan moneen asiaan. Käykää katsomassa heidän kotisivuiltaan www.yhteisokyla.net

Oma nuorimmainen poikani on nauttinut lomastani ja ollaan tehty yhdessä paljon asioita. Näin toukokuussa on paljon pihallakin touuttavaa ja perunamaakin pitäisi laittaa.ö

Vaimo lähti Pietariin opintomatkalle ja se piti minut kiireisenä, samalla minua on viikon ajan vaivannut hyvin väsynyt olotila ja enkä myöskään ole saanut nukuttua kunnolla. Tämä yhdessä aiheutti sen, että en ole viimeaikoina jaksanut päivittää blogiani. Tosin tällä erää blogi alkaa oleen loppusuoralla, sillä kuukauden päästä olisi aika juosta elämäni ensimmäinen ultra Perniössä ja sen myötä ehkä tavoitteeni olisi saavutettu. Edelliseen päivitykseeni, joka oli tiistaina 21.4, on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Kävin keskiviikkona 22.4 heti töitten jälkeen työhaastattelussa hakemaani paikkaan, olivat saaneet hyvän vaikutuksen minusta ja halusivat palkata minut töihin. Harmittavasti tämä ei ollut se mitä hain, siihen en päässyt, mutta poiki tämä mulle keikkatyötä jolla voin sitten rahoittaa harrastuksiani. 

Lauantai aamuna vaimo sitten lähti Pietariin ja tuli vasta vapun iltana takaisin ja tämä vuorostaan tarkoitti sitä, että lenkillä ei niin vaan käydä. Tästä pitää huolen perheen pienin lapsemme.

Juoksemassa kävin torstaina 23.4 ja matkaa tuli vain 3,13km. Tämä vain siksi, että ennen töihin menoa piti vielä keretä kaupungille hoitamaan asioita, tämäkin lenkki kuudelta aamulla ja mahdollisimman kovaa. Perjantai taas meni töitten merkeissä ja eikä aikaa jäänyt juoksemiseen. 

Lauantain aamuna vein vaimon junalle ja päivä meni lasten kanssa, illalla vein nuorimmaisen uimaan ja sain siitä tovin aikaa juoksemiseen. Matkaa kertyi 5,12km ja juoksuani vaivasi väsymys.

Sunnuntaina aamulla vein pojan kirkolle, hänellä oli rippikoulua. Päivä meni kotona leikkiessä koti-isää ja ajan vietin kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Illalla hain vanhimman pojan kotiin ja myöskin tyttö koteutui SM -kisoista. Tämä kumma väsymys vaivasi minua, mahakaan ei toiminut.

Maanantai aamuna vein nuorimmaisen hoitoon ja menin töihin. Töitten jälkeen hain hänet hoidosta ja kotia laittamaan ruokaa, sitten ekaluokkalaisen vienti koristreeneihin. Tytöllä ei ollut illalla uintiharkkoja, sain mahdollisuuden iltalenkille, koska hänellä ei ollut lukion aiheuttamaa kiirettäkään. Juoksin 6,41km, henki ei kulkenut ja väsytti. Maha ei toiminut edelleenkään.

Tiistai taas aamukiireiltä töihin, sama ruljanssi iltaan asti. Tyttö lupautui kaitsemaan poikia ja pääsin pelaamaan illalla sählyä puoleksi toistaksi tunniksi. Keuhkoja poltti ja väsytti, eikä mahakaan toiminut. 

Keskiviikko ja sama aamuruljanssi, illalla ei ollut mahdollisuutta lenkille. Väsytti ja olo oli vetämätön, silmät kuin tulessa.

Torstai ei paljoa poikennut, illalla kävin sählyä pelaamassa ja torstain vuoroon voin ottaa pojan mukaan ja hän viihtyy siellä. 

Vapunpäivä ja väsymys jatkui, aloin epäileen allergiaa tai sitten minä vihdoinkin olin saavuttanut ylikunnon.

Viime yönä sain vihdoinkin nukuttua ja vatsakin alkoi taas toimimaan, aloin jo pelätä menenkö taas yhtä kipeäksi kuin vuosi sitten josta tämä kaikki sai alkunsa. Nyt kun vaimokin on kotona, käyn illalla juoksemassa ja matkaa kertyy ihan fiilispohjalta.

Toukokuu on minun kesälomaani ja sen myötä keskityb pihatöihin sekä valmistaudun ensimmäiseen ultraani. Tämä tarkoittaa sitä, että päivitän blogiani harvakseltaan. 

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet seurata valmistautumistani ultraan. Toivottavasti osan teistä tapaan Perniössä. Viimeisen päivityksen tähän blogiini teen ultran jälkeen ja kerron tunnelmani juoksusta. Mitä se oli alussa, mitä tapahtui sen aikana ja mitä sen jälkeen. Tämän jälkeen alan pohtimaan, että mitä sitä sitten seuraavaksi. Ehdotuksia otan vastaan.

Kohta myös julkaisen tuoreet kuvat itsestäni ja voitte verrata mitä keholleni on tapahtunut.

Taas sai huomata kuinka nykyinen työ rasittaa, välillä vain tuntuu että käyn kotona nukkumassa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tämä työvuorojärjestely on perseestä ja siksi odotan paljoa huomisen päivän työhaastattelusta. Sunnuntai aamu meni työn merkeissä ja kävin työaikana vesijuoksemassa uimahallissa, työn suomia etuja. Töitten jälkeen kotia syömään ja heti perään uimahallille takaisin uimaan. Pojalla on menossa sukelluskurssit ja käyn itsekin samalla uimassa. Juoksemiseen ei jäänyt aikaa.

Maanantaina, viikon ainoana vapaapäiväni, heräsin aamulla ajoissa eli puoli kuudelta ja menin salille rehkimään. Tämän jälkeen aamupalalle ja sen jälkeen hain pojan koulusta käytääkseni häntä valohoidossa. Tämän jälkeen piti mennä käymään vaihtamassa takuuaikana rikkoutunutta laitetta uuteen ja samalla piti kiertää polkupyöräkauppoja, koska minun retkipyöräni on entinen. Tämän jälkeen kerkesin käymään lenkillä ja se taas suoritettiin vauhdikkaasti 5,58km. Pohkeet olivat nyt kunnossa ja juoksukaan ei enää ollut jäykkää, se näkyi myös vauhdissa. Tähän perään minun piti kasata mummo pyörä 50 -luvulta, koska toinen vanha mummopyörä sai pahasti siipeensä, kun kaaduin pyöräillessäni. Runko meni entiseksi. Nyt on taas pyörä millä polkea töihin.

Tänä aamuna taas aikainen herätys, heti klo 7 pojan hoitopaikassa VASU keskustelu. Ja sitten onkin vuorossa tytön vienti linja-autolle, koska hän lähtee SM -uintikisoihin ja palaa vasta sunnuntaina. Tämän jälkeen käyn Lahden ahkeran toimistolla ilmoittautumassa kevät kympille joka käydään 7.5. toimistolle siksi, koska maksan kulttuuriseteleillä. Tämän jälkeen pääsenkin jo juoksemaan ja sitten mun pitääkin taas lähteä töihin. 

Aina itsekin välillä ihmettelen, että miten ihmeessä minulla riirrää aika tähän kaikkeen. Mutta juokseminen on auttanut, että jaksan tehdä tämän kaiken.

Eilen se sitten tapahtui, otin puhelun vastaan ja tuli kutsu työpaikka haastatteluun. Joko nyt lopulta pääsen tekemään oikeasti sitä työtä, minkä vuoksi alunperin lähdin aikuisena vielä opiskelemaan? Se selviää sitten, mutta keskiviikkona ensin haastattelu. Ja jos onnistaa, niin onpahan inhimmillisemmät työvuorot ja se suo minulle sekä perheelleni enemmän aikaa. Minua on eniten ärsyttänyt se, että mitään säännöllistä harrastusta en voi aloittaa työni takia. Olen jo luopunut yhdestä peli-illasta, koska en halua maksaa koko kautta, kun pääsen itse paikalle ehkä kerran kuussa. Jospa nyt syksyllä taas voisin aloittaa pelaamisen. Toiseksi vaimo sai vihdoinkin työtä ja hänen työaikansa myös rajoittaa elämää paljon, siksi odotan paljon tästä työstä ja toivon valinnan kohdistuvan minuun. 

Perjantai meni taas töissä ja enkä päässyt lenkille lainkaan, aamun kuntosalinkin jouduin jättämään väliin. Tänä aamuna heräsin aikaisin ja kävin juoksemassa, jalat eivät olleet heränneet. Väsyneenä lenkille, piristyneenä lenkiltä ja taas sitä jaksetaan loppupäivä töissä. Olen huomannut itsessäni pakottavan tarpeen päästä juoksemaan, se on jotain jota en osaa selittää. Paljon on vaatinut kilometrejä ja nyt huomaan itsessäni sellaisen piirteen, että voisin kutsua itseäni juoksijaksi. Päivän saldo oli 6,37km.

Uusi työ toisi myös suunnitelmiin muutoksia, toivon vain että se ei estä osallistumistani Perniön 100km kesäkuussa. Tätä varten minä olen harjoitellutkin.

JA taas aamulenkillä soi radiosta Elastisen Eteen ja ylös, kyllä täytyy sanoa, että tämä se vasta lenkki musiikkia on. Oletteko koskaan kuunnelleet sanoja? 

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus

ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa

koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan

hanskat ei tipahda periks ei anneta

ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt

ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen

jatkan jaksan vaikka väkisin

jos ois helppoo, kaikki tekis niin

mus on voima, jota en voi vaimentaa

pusken täysii aina vaan mun ei täydy, vaan mä saan

Kuinka totta onkaan noi sanat, kyllä se aina vaan kannustaa juoksemaan, kun tämän lauku soi. Mutta takaisin juoksemiseen. Maanantaina sitä piti taas aikatauluja sovitella, että pääsisi juoksemaan, vaikka oli vapaapäivä. Aamulla poikaa käyttämään PHKS:ssä valohoidossa. Puolen päivän aikaa nuorin poika hakemaan hoidosta, koska hän halusi isin kanssa tehdä puuhommia ja niin me yhdessä pinosimme polttopuita ensi talven varaksi. Sitten perheelleen ruokaa ja heti sen perää alkoi lasten harrastuksiin kuskaaminen. Tästä löytyi se rako minulle, ensin poika tiputtaa koristreeneihin ja sitten tyttö uimahallille, auto jäi uimahallin parkkiin ja itse lähdin juoksemaan. Pikku-Vesku täällä Lahdessa on suosittu lenkkeilypaikka ja sen ympäri kun juoskee, matkaa kertyy kierrokselta kilometri. Tasainen reitti houkutteli kokeilemaan kovavauhtista tasaisia kierrosaikoja. Normaaliin etenemisvauhtiini menin huomattavan kovempaa, n. minuutin per kilometri nopeampaa. Täytyy sanoa, että hiki siinä tuli. Kahdeksan kierrosta ja kahdeksan kilometriä tälle päivää.

Tiistai ja aikainen aamunherätys, kuntosalille klo 6:00. Ohjelmassa selkää ja hauista. Sitten aamupalalle, pieni lepo ja juoksulenkille. Pohkeet edelleen jumissa ja penikkataudin oireita. Alan jo epäilleen tätä tieteellistä touhua mitä lenkkareiden ostoon tulee. "Sulla on pronaatiota". Miksi sitten aina uusien lenkkareiden hankinnan jälkeen pohkeet huutaa hoosiannaa?? Seuraavaksi kyllä hankin paljasjalkakengät, katsotaan sitten kuuluuko hoosiannaa vai Finlandia hymniä. No matkaa kuitenkin reippaasti sen 6,06 km, pitänee jo alkaa harkitseen taas yli kympin lenkkejä.

Keskiviikko, töitten jälkeen kotia pyöräilessä kaaduin pahasti ja sain ruhjeita. Nolona häntä koipien välissä hiippailin kotia. Koko päivän vaivannu päänsärky lamaannutti minut ja tyydyin olemaan pimeässä hiljaa. En lähtenyt juoksemaan.

Tänä aamuna taas lenkille, räntäsateessa. Jalat hiukan raskaat ja toinen pohje vain enää muistutti olemassaolostaan. Vaikka tuntui meno raskaalta, vauhti oli ihan ok. Peruslenkki ja matkaa kertyi 6,41km. Huomaan tykkääväni enemmän pitkistä rauhallisista lenkeistä, kuin näistä lyhyistä nopeatempoisista lenkeistä. Mutta täytyy sitä välillä näitäkin juosta. Toukokuussa lähden kokeilemaan kevään ensimmäistä kilpailua 10km, koska en ole ikinä juossut näin lyhyttä matkaa kilpaa.