...tai sitten ei. Sununtai aamu ja maaliskuun ensimmäinen päivä, heräsin ja totesin vointini hyväksi sairastelun jälkeen, vain ääni puuttui enää. Päivällä olin jo sitä mieltä, että seinät kaatuvat päälle ja on pakko päästä lenkille. Nyt se sitten 300km tavoitteen urakointi. Lähdin ulos juoksemaan pienessä tihkusahteessa. Juoksu tuntui erittäin hyvältä ja sitän tunsi nyt jo saavuttaneensa jotain juoksukunnossaan. Vajaa 10km kohdalla vasenta polvea alkoi hiukan vihloa, mutta se ei menoani haitannut, kaarsin kotipihaa elämäni voimissain ja matkaa kertyi 10,5km. Tästä olikin hyvä sitten lähteä lasten kanssa uimaan.

Tänä aamuna hyvin levänneenä, edelleenkin ääni hukassa, lähdin aamulenkille. Tarkoitus juosta 15km, siitä toteutui 1,5km. Juoksijan polvi, nyt tuli ensimmäiset oireet juoksemisesta. Sen verran kipeästi vihloi, että päätin palata kotia ja yrittää illalla uudestaan. En  näköjään ole tarpeeksi huoltanut jalkojani ja nyt päätin päivän  mittaan venytellä sekä fitnessrullalla saattaa jalkojani kuntoon. Taitaa olla myös hieronnan paikka. Jos sen verran saisi avattua, että illalla voisin kympin juosta. Onneksi näin alussa vaivaa, vielä on toiveita rikkoa sen 300km.