Vaimo lähti Pietariin opintomatkalle ja se piti minut kiireisenä, samalla minua on viikon ajan vaivannut hyvin väsynyt olotila ja enkä myöskään ole saanut nukuttua kunnolla. Tämä yhdessä aiheutti sen, että en ole viimeaikoina jaksanut päivittää blogiani. Tosin tällä erää blogi alkaa oleen loppusuoralla, sillä kuukauden päästä olisi aika juosta elämäni ensimmäinen ultra Perniössä ja sen myötä ehkä tavoitteeni olisi saavutettu. Edelliseen päivitykseeni, joka oli tiistaina 21.4, on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Kävin keskiviikkona 22.4 heti töitten jälkeen työhaastattelussa hakemaani paikkaan, olivat saaneet hyvän vaikutuksen minusta ja halusivat palkata minut töihin. Harmittavasti tämä ei ollut se mitä hain, siihen en päässyt, mutta poiki tämä mulle keikkatyötä jolla voin sitten rahoittaa harrastuksiani. 

Lauantai aamuna vaimo sitten lähti Pietariin ja tuli vasta vapun iltana takaisin ja tämä vuorostaan tarkoitti sitä, että lenkillä ei niin vaan käydä. Tästä pitää huolen perheen pienin lapsemme.

Juoksemassa kävin torstaina 23.4 ja matkaa tuli vain 3,13km. Tämä vain siksi, että ennen töihin menoa piti vielä keretä kaupungille hoitamaan asioita, tämäkin lenkki kuudelta aamulla ja mahdollisimman kovaa. Perjantai taas meni töitten merkeissä ja eikä aikaa jäänyt juoksemiseen. 

Lauantain aamuna vein vaimon junalle ja päivä meni lasten kanssa, illalla vein nuorimmaisen uimaan ja sain siitä tovin aikaa juoksemiseen. Matkaa kertyi 5,12km ja juoksuani vaivasi väsymys.

Sunnuntaina aamulla vein pojan kirkolle, hänellä oli rippikoulua. Päivä meni kotona leikkiessä koti-isää ja ajan vietin kahden nuorimmaisen pojan kanssa. Illalla hain vanhimman pojan kotiin ja myöskin tyttö koteutui SM -kisoista. Tämä kumma väsymys vaivasi minua, mahakaan ei toiminut.

Maanantai aamuna vein nuorimmaisen hoitoon ja menin töihin. Töitten jälkeen hain hänet hoidosta ja kotia laittamaan ruokaa, sitten ekaluokkalaisen vienti koristreeneihin. Tytöllä ei ollut illalla uintiharkkoja, sain mahdollisuuden iltalenkille, koska hänellä ei ollut lukion aiheuttamaa kiirettäkään. Juoksin 6,41km, henki ei kulkenut ja väsytti. Maha ei toiminut edelleenkään.

Tiistai taas aamukiireiltä töihin, sama ruljanssi iltaan asti. Tyttö lupautui kaitsemaan poikia ja pääsin pelaamaan illalla sählyä puoleksi toistaksi tunniksi. Keuhkoja poltti ja väsytti, eikä mahakaan toiminut. 

Keskiviikko ja sama aamuruljanssi, illalla ei ollut mahdollisuutta lenkille. Väsytti ja olo oli vetämätön, silmät kuin tulessa.

Torstai ei paljoa poikennut, illalla kävin sählyä pelaamassa ja torstain vuoroon voin ottaa pojan mukaan ja hän viihtyy siellä. 

Vapunpäivä ja väsymys jatkui, aloin epäileen allergiaa tai sitten minä vihdoinkin olin saavuttanut ylikunnon.

Viime yönä sain vihdoinkin nukuttua ja vatsakin alkoi taas toimimaan, aloin jo pelätä menenkö taas yhtä kipeäksi kuin vuosi sitten josta tämä kaikki sai alkunsa. Nyt kun vaimokin on kotona, käyn illalla juoksemassa ja matkaa kertyy ihan fiilispohjalta.

Toukokuu on minun kesälomaani ja sen myötä keskityb pihatöihin sekä valmistaudun ensimmäiseen ultraani. Tämä tarkoittaa sitä, että päivitän blogiani harvakseltaan. 

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet seurata valmistautumistani ultraan. Toivottavasti osan teistä tapaan Perniössä. Viimeisen päivityksen tähän blogiini teen ultran jälkeen ja kerron tunnelmani juoksusta. Mitä se oli alussa, mitä tapahtui sen aikana ja mitä sen jälkeen. Tämän jälkeen alan pohtimaan, että mitä sitä sitten seuraavaksi. Ehdotuksia otan vastaan.

Kohta myös julkaisen tuoreet kuvat itsestäni ja voitte verrata mitä keholleni on tapahtunut.